Mokia 1.

Olen usein siteerannut Ruotsin entisen valtiovarainministerin Kjell-Olof Feldtin viisautta: " On tärkeää voittaa vaalit, mutta vielä tärkeämpää on ,miten ne voitetaan".

Kokoomusta- ja hallitusta- hiillostetaan eduskunnassa nyt toista päivää lupauksella nostaa hoitohenkilökunnan palkkoja.Vaalilupaus on osoittautumassa suureksi puhallukseksi, sillä budjetissa ei ole varattu rahaa hankkeeseen. Nyt on vaarana, että Kokoomus siirtää hankkeen työmarkkinajärjestöjen niskoille.

Muutenkaan ei porvarihallituksen alkutaival ole lähtenyt liikkeelle kovin fiksusti.Digiministeri Suvi Linden aiheutti päänsärkyä YLE:lle sanomalla, että lupamaksuista luovutaan ja rahoitus siirretään valtion budjettiin. Voi vain kuvitella, kuinka moni jättää maksunsa maksamatta, ja YLEn rahoituskriisi vain syvenee. Tulevaa rahoitusta selvittämään tullaan asettamaan parlamentaarinen työryhmä, mutta ministeri ilmoitti kantansa jo etukäteen.

Kummallista oli sekin, että malttamaton ulkoministeri Ilkka Kanerva lupasi lisärahaa puolustusministeriölle, vaikka juuri ulkoministeriön paineet lisärahan saantiin ovat jättimäiset.

Enkä tykännyt myöskään eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön puheenvuorosta tänään , jossa hän -tulevanakin presidenttiehdokkaana- sitoutui pitämään kiinni presidentin valtaoikeuksista- eduskunnan kustannuksella. Kyllä puhemiehen pitää puolustaa eduskuntaa.

Onko puhemiehemme avannut presidentin vaalitaistelun? Hohhoijaa.

Mörkö se tahtoo piiriin...

Paavo Väyrysen rooli uudessa hallituksessa tulee olemaan mielenkiintoinen. Voi olla,että Suomen EU-politiikassa on pian ns. kahden lautasen ongelman sijasta kolmen tai neljän lautasen ongelma.Paavo-mörkö tahtoo tietenkin piiriin eli eri EU:n kokouksiin, jossa ovat presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja EU-ministeri.

Lautasista viis, mutta jos Väyrynen oikeasti halöuaa ryhtyä jonkinsortin timosoiniksi, niin siitä tulee ongelmia- Suomelle.

Kuulinkin, että Väyrynen on jo ilmoittanut menevänsä seuraavaan neuvoston kokoukseen riippumatta siitä, onko esityslistalla hänen asioitaan eli ulkomaankauppaa ja kehitystä- koskevia asioita.

Hallitusohjelman ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa osiossa ei enää ole liittoutumattomuus-sanaa. Esitin sitä vuosi sitten demarien linjaksi, mutta siitä minut haukuttiin pataluhaksi. Perustelin asiaa EU:n puolustusulottuvuuden voimistumisella : liittoutumattomuudesta suhteessa unioniin tulee vain rasite.

Sdp:ssa uudistuspolitiikka on joskus hyvin kivuliasta.

Missä valta ja raha, siellä Keskusta

Aamu alkoi 3 T- ratikassa, jossa viereeni istuutunut mukavan oloinen
rouva piti minulle poliittisen tilannekatsauksen. Hän kertoi olevansa kotoisin Ranualta , mutta asuneensa jo viisikymmentä vuotta Töölössä. Rouvan mielestä oli hieno asia, että Paavo Väyrynen tuli hallitukseen ,sillä hänessä on "miestä sanomaan Astrid Thorsille, että rajoja ei saa aukaista".Oli pakko puolustaa Astrid Thorsia.

Jassoo, ajattelin- taisi rouva osua asian ytimeen. Väyrynen on valittu tyynnyttelemään Keskustan vanhoillista ja EU-vastaista kenttää. Tosi ovelaa.Sitä kuuluisaa "kaksoistrategiaa",jossa kaupungeissa kannatetaan viinejä maitokauppaan ja maalla vastustetaan keskioluttakin.

Kokoomus sai ulko-ja turvallisuuspoliittisen värisuoran, mutta Keskusta otti sisäpolitiikan voimakeskukset suvereenisti. Missä valta ja raha, siellä Keskusta. Betonoiko Keskusta hallitusohjelmalla itselleen vallan for ever, jää nähtäväksi. Ohjelmassa on myös erittäin vahva panostus maatalouteen.

Ihan helppoa ei tule olemaan pääministeri Matti Vanhasellakaan, kun työkaverina on Paavo Väyrynen ja kotona Merikukka...

Ensi viikolla alkaa valiokuntatyö. Minulla on mielenkiintoinen kausi edessä . Olen ulkoasianvaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen sekä Suomen Pankin pankkivaltuutettu. Pankkivaltuutettuna pääsen tutustumaan Esko Ahon johtamaan SITRAan.

"Hävisimme vaalit.Voitimme politiikan"

Ruotsin sosialidemokraattien analyysi omasta vaalitappiostaan tiivistyi kahteen lauseeseen: "Hävisimme vaalit, mutta voitimme politiikan". Sillä naapurimaan demarit tarkoittivat sitä tosiasiaa, että Ruotsissa porvarit voittivat tulemalla demarien kylkeen. Näin tapahtui myös Suomessa.

Myös hallitusohjelmassa näkyy "kylkeen liimautuminen". Mukavaa, että politiikka kelpaa.Vasta politiikan arki näyttää kuitenkin, mitä hallitusohjelma merkitsee kansalaisten arjessa.

Otetaanpa esmerkiksi vaalien alla kovasti puhuttu eläkeläisten asema. Ohjelmassa luvataan kansaneläkkeisiin 20 euron korotus. Samassa ohjelmassa on kuitenkin vihreä pukinsorkka: sähköveron huikea korotus. Siinä meni kansaneläkkeen korotus kerralla, mikä eläkeläisille tiedoksi saatettakoon.

Kirjoitin Vanhasen-Kataisen hallitus. Ainakin ministerilistasta päätellen se on Kataisen-Vanhasen hallitus. Kokoomus otti kuin otti parhaat ministeripestit. Voi olla , että tällä vaalikaudella Kokoomuksesta tulee porvarillisen Suomen johtava puolue.

Kyllä Kekkonen kääntyy haudassaan nähdessään ministerilistan: nyt Kokoomuksella on ulko- ja turvallispolitiikan värisuora- kaikki postit presidenttiä lukuunottamatta tasavallan presidenttiä. Ulkoministeri on Kanerva (kok) puolustusministeri Häkämies (kok) ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok)

Kokoomus vastusti aikoinaan vimmatusti valtiosihteerien perustamista. Nyt ne näyttäävät kelpaavan. Ministereitäkin tulee ennätysmäärä! Se on sitä politiikkaa. Sitä ihtiään.

Tarja Cronberg minua säälittää. Hänestä tuli työministeri, jonka tehtäväksi tulee- työministeriön lakkauttaminen! Mahtaa olla vaikeaa uudistaa työvoimapolitiikkaa hallinollisen hyrskynmyrskyn keskellä.

Usko ja rakkaus

Kokoomus vei Toivon, mutta jäljelle jäivät Usko ja Rakkaus. Näin tiivisti eilisessä eduskuntaryhmämme kokouksessa uusi kansanedustajamme, entinen piispa Ilkka Kantola. Varmaan sitä ei Ilkka tarkoittanut, mutta jälkeenpäin hoksasin, että molemmilla sanoilla -uskolla ja rakkaudella- on oikeasti myös kasvot eduskuntaryhmässämme: Tommy Tabermann on rakkaus ja Ilkka itse usko.

Uskolla ja rakkaudella sosialidemokraatit pärjäävät pitkälle. Uskoa omiin perusarvoihin -tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen- tarvitaan juuri nyt. Rakkautta rahan lisäksi tarvitaan myös vaalilupausten kuten paremman vanhustenhuollon ,hoivan ja hoidon toteuttamiseksi.

Oppositiopolitiikan avainsanat on siis lausuttu: ne ovat usko ja rakkaus.Ensiksi pitää tietenkin sanoja makustella ja harjoitella uudessa eduskuntaryhmässä, muta miten voi uskoa esimerkiksi ryhmätoveri Tero Rönniin puhumattakaan, että voisi rakastaa häntä ja hänen ajatuksiaan?

Palautetta riittää. Onneksi.

Ensinnäkin: kiitos palautteesta. Olen saanut satoja sähköposteja, kirjeitä,postikortteja ja puhelinsoittoja aiheesta Miksi maalisvaaleissa kävi niinkuin kävi. Kaikkiin en ole ehtinyt vielä vastata, mutta yritän.

Viestit ovat olleet poikkeuksetta analyyttisia ja perusteellisia. Kuka vielä kehtaa sanoa, että politiikka ei kiinnosta ihmisiä?Palautteesta saisi aikaan hyvän kirjan. Kas ,siinäpä mainio idea- taidanpa koota palautteesta kirjasen!

Myös Antti Kalliomäen "totuuskomissio" kokoontuu tiiviisti. Analysoimme viestejä ja kuuntelemme asiantuntijoita. Tämä on oikea Sosialidemokratia maalla, ilmassa ja merellä -projekti. jossa on ongelmana aineiston laajuus eli miten löytää todelliset ja oikeat kipupisteet. Yhdestä asiasta olen todella iloinen:Enää eivät riitä homehtuneet fraasit eikä kukaan oikein kehtaa niitä edes tarjota. Onneksi.

Totuuskomissio kokoontuu taas huomenna. Palataan huomisen jälkeen asiaan.

Elämä on kuolemista?

Päässäni on pyärinyt Juice Leskisen Syksyn sävel "Katu täyttyy askelista.Elämä on kuolemista." Synkkyyteen en ole vajonnut, mutta ehkä Pääsiäinen inspiroi.

Olen aina pitänyt pääsiäisestä. Joulusta kristillisenä juhlana on liian meluisa ja makea, mutta pääsiäisen kärsimys viehättää.Minussa on ilmeisesti pikkuisen ortodoksin vikaa, sillä ortodoksisen pääsiäisliturgian viesti "kuolemalla voi kuoleman voittaa" on aina kolahtanut.

Erityisen puhutteleva meille demareille on Pääsiäisen paradoksi juuri nyt. Kuolemalla voi kuoleman voittaa. Häviämällä voi löytää jotain uutta. Kriisissä voi joko käpertyä ja syyttää muita tai löytää alkuperäisen voiman lähde.

Pääsiäisen jälkeen alkaa porvarihallituksen synnytys. Me puolestamme mietimme oppositiopolitiikan Isoa Linjaa. Tärkeää on muistaa, ettei ole olemassa kahta politiikkkaa: hallitus- ja oppostiopolitiikkaan. vaan oppostiopolitiikankin on oltava kestävää ja rehellistä.

Itse palaan 12 vuoden takaiseen lähtöruutuun. Seuraavan vaalikauden olen ulkoasiainvaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen sekä Suomen pankin pankkivaltuutettu. Mielenkiintoisia tehtäviä.

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Ruumiinkieli paljastaa vihreän vallanhimon

Tänään on aprillipäivä, mutta kaukana aprillipilasta on todennäköisyys, että vihreät lähtevät porvarihallitukseen- ilman kynnyskysymyksiä ja ilman reunaehtoja, kuten puheenjohtaja Tarja Cronberg on ehtinyt jo moneen kertaan vakuuttaa. Vihreistä on tullut "realoja". Sekä puheenjohtajan että muiden vihreiden kansanedustajien ruumiinkielestä voi lukea - ei oikeuden janoa, vaan vallan himoa. Sekin on sallittua, mutta lopettakaa teeskentely poliittisesta viattomuudesta, vihreät!

Tärkeintä on kokonaisuus, sanoo puheenjohtaja Cronberg. "Kokonaisuus" näyttää jo nyt selvältä : Seuraavassa hallitusohjelmassa "selvitetään" perustuloa (vihr) ja "selvitetään" ydinvoiman lisärakentamista ja säätövoiman tarvetta eli jo rakennettujen vesien lisärakentamista (kepu+kok.)Siinä rytäkässä rakennetaan niin Kollaja kuin Vuotoskin- vihreiden sydämenlyönnit...

Vaalitulos oli suuryllätys Kokoomuksellekin. Kun Jari Vilen aloitti projektin Jari Vilen Suurlähettiläääksi Tai Mihin Muuhun Tahansa Korkeaan Virkaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että miettiessään illallispöydän plaseerauksia, hänen puoluetoverinsa tekevät hallitusta. Mahtaa Jaria harmittaa ja muita kokoomuslaisia vähän naurattaa... Kuulemma Budapestista tulee niin paljon puheluita, että kärkikokoomuslaiset ovat päättäneet jo olla vastaamatta...