Eki inspiroi nuoria

Näin viime yönä unta, että viimeisessä äänestyksessä sdp:n puheenjohtajaksi vastakkain olivat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Sitä en kerro, miten tuo äänestys päättyi, mutta jännittävää oli, sillä uneni ovat tupanneet toteutumaan.Molemmat unessani viimeiseen äänestykseen päässeet ehdokkaat ovat samanhenkisiä, kansainvälisiä ja pystyviä luotsaamaan Sdp:n uuteen nousuun.

Paavo Lipposen mielestä ehdokkaan tulisi olla nuori ja nainen. Minun mielestäni sdp:n puheenjohtajan pitäisi olla persoona , joka innostaa nuoria ja naisia. Naisen valitseminen ison puolueen puheenjohtajaksi olisi tietenkin hieno juttu, mutta jos nuorilta kysyttäisiin, olisin satavarma, että nuorten ehdokas on nimenomaan Erkki Tuomioja.Olen omin silmin nähnyt ja kuullut, että oikeastaan vain Tuomioja kerää ja inspiroi nuorta yleisöä. Tuskinpa Tuomioja olisi edes lähtenyt ehdokkaaksi, jos nimenomaan nuoret eivät olisi häntä pyytäneet.

Tuomiojan "häivähdys punaista" kiehtoo nimenomaan maailmanparantajanuoria, ja heitä ja heidän energiaansa sdp nyt kipeimmin kaipaa.

Opportunismia-hyi!

On merkillistä, että Sdp:n puheenjohtajakandidaatit eivät uskalla Tuomiojaa lukuunottamatta ottaa selvästi kantaa parlamentarismin puolesta, kun valtiosääntöä ryhdytään hiomaan. Mikä ihme sosialidemokraatteja riivaa? Parlamentarismi ja eduskunnan aseman vahvistaminen ovat olleet Sdp:n Iso linja , oikea sydämenlyönti.

Muistan erään jo edesmenneen akateemikko Oiva Ketosen esseen, jossa hän sanoi kunnioittavansa sosialidemokraatteja juuri siksi, että puolue on puolustanut eduskuntaa ja parlamentarismia aina -jopa silloin, kun sosialidemokraatit oli ajettu pois parlamentista.

Nyt elämme kummallista sosialidemokratian opportunismin ja vahvan presidentin ihailun aikaa. Pelkäänpä, että kun huomenna puoluehallitus julkistaa puolueen valtiosääntökannan, niin valtiosäännön 93 pykälään ei haluta koskea eli sekava tilanne ulkopolitiikan johtamisessa voi olla tulevien sukupolvien suuri päänsärky.Toivottavasti olen väärässä.

Nykyinen valtiosääntö lähtee siitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tulevaisuudessakin presidentti painottaa sanaa johtaa ja valtioneuvosto sanaa yhteistyössä. Siinä on se valuvika. Tulevaisuudessa se voi aiheuttaa talon perustukseen kohtalokkaita halkeamia. Näin ei ole nyt tapahtunut, mutta tulevaisuudesta tunnetusti päätetään tänään, kuten Sdp:n vaalislogan aikoinaan ennakoi.

Jotain reilua sentään

Sdp:n puheenjohtaja -"road show" piipahti lauantaina Oulussa.Tein havainnon, että kaikki puheenjohtajaehdokkaat-piispa Ilkka Kantolaa lukuunottamatta- tulivat ja menivät samalla koneella... Entäpä, jos olisi sattunut onnettomuus? Puheenjohtajaksi olisi ollut pakko valita piispa. Reilu Suomi-tunnuksella puoluekokoukseen valmistautuva puolue voi siis luottaa, että joku jossain on sentään reilu... meinaan Yläkerran Ukko, kun ei asettunut ex-paimenen eli piispan tukimieheksi.

Puheenjohtajakiertue ei nostanut ainakaan Oulussa ketään erityiseksi "tähdeksi". Ehdokkaat eivät päässeet väittelemään keskenään eikä puheenjohtajana toiminut Jouni Backman onnistunut vetämään esille aatteellisia eroja. Minkä sortin sosialisti olet -kysymys heti alussa olisi ollut kutkuttava.

Keskustelin jälkeenpäin paikalle saapuneiden kanssa. Epävarmuus uuden puheenjohtajan persoonallisuudesta oli jopa kasvanut. Tuli mieleen jälleen kerran lempiaforismini:" Monta asiaa olisin ymmärtänyt, jos sitä ei olisi minulle selitetty."(Jerzy Lec). Niin paljon oli selityksiä, ettei linja kirkastunut.

Uussuomettumista

Olin kaksi vaalikautta eli 8 vuotta eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Nyt olen jäsen samaisessa valiokunnassa, jota johtaa Kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen. Meillä on Salolaisen kanssa muutakin yhteistä( ei tekstiviestejä), sillä perustimme Salolaisen kanssa joskus 80-luvun alussa eduskunnan luonto-ja ympäristöryhmän.

Vähän ihmettelin arvostamani kollegan Lauantaiseurassa esittämiä käsityksiä Venäjästä ja Natosta. Salolainen oli kauhistunut Venäjän Nato-suurlähettilään Dmitri Rogozinin lausunnosta, jossa hän varoitti Naton laajentumisesta Venäjän rajoille. Salolainen otti kantaa suomalaiseen Nato-keskusteluun ja veti huolestuneen näköisenä yhtäläisyysmerkin Suomen, Georgian ja Ukrainan välille .
Uskon, että tukka nousi pystyyn monella muullakin suomalaisella minun lisäkseni. Olen tavannut Rogozinin pari kertaa. Kärjekäs mies...
Mitähän mahtavat suomalaiset sotaveteraanit ajatella, kun Kokoomuksen kansanedustaja antoi kuvan , että Suomi on samassa asemassa kuin entiset neukkumaat Georgia ja Ukraina?

Mitä opimme tästä? Kylmän sodan ajan pitäisi olla ohi, mutta ei niin näytä olevan. uussuomettuminen pukkaa päälle aina silloin tällöin.Olisi jo aika oppia "lukemaan" Venäjää ja suhtautumaan Venäjään samalla tavalla kuin vaikkapa Yhdysvaltoihin niin , että Venäjälläkin on monen sortin mieöiåpiteitä.Ei jokaisen venäläisen lausunnon takia tarvitse hyppiä seinille ja lähteä pelottelemaan suomalaisia . Suomi tekee omat ratkaisunsa itse kuten Kremlistä on moneen kertaan todettu.

Hullut päivät

Ainakin Oulussa, Helsingissä, Turussa, Tallinnassa ja Moskovassa ihmiset ovat kulkeneet tämän viikon ihan hulluina keltaiset kassit kädessä. Politiikan Hullut päivät päättyivät puolestaan ulkoministeri Ilkka Kanervan eroon ja Aleksander Stubbin nousuun parrasvaloihin.

Stubbin kehmisessa (johon itsekin olen osallistunut) on jo kuuluisa mopo karannut käsistä.Näin tapahtui Ilkka Kanervankin kehumisessa -ja nyt arvostelemisessa. Kanerva- ja Stubb -hypen takana oli osa Tuomioja-kritiikkiä. Kanervan urheilumetaforia käyttääkseni ulkopolitiikka koetaan mäkihypyksi, jossa vain tyyli oli ratkaisevaa. Modernissa mäkikypyssä ja varmasti myös tulevassa ulkopolitiikan arvioinnissa hypyn pituus nousee ratkaisevaksi ja Tuomiojakin tulee saamaan oikeutta.

Edellinen kolumnini nostatti Kimmo Kiljusen toimesta keskustelua osoitteessa Uusisuomi.fi. Keskustelijoista ei yksikään puuttunut itse asiaan: parlamentarismiin vaan kärki oli joko Kiljusen tai minun haukkumisessa tai kehumisessa.

Ps. Pääministeri Matti Vanhanen piti eilen merkittävän turvallisuuspoliittisen puheen. Hyvä!Hän korosti, että NATO-ovi puitää pitää auki, seurata tarkasti liittokunnan kehitystä erityisesti kriisinhallintanäkökulmasta ja muutenkin puhe oli tervetullut ja analyyttinen. Kun itse puhuin pari vuotta sitten samoista asioista ja kehoitin hallitusta selvittämään asioita kansalaiskeskustelua varten, sain vastaukseksi tylyn EIn. Kehitys kehittyy.